Arvostelu

Arvostelijana Mr.Gigante

Resident Evil: Umbrella Chronicles (Wii)

”Sen ymmärrän että nelosen jälkeen sana ”Resident” on kirjoitettu dorkasti pienellä kirjaimella mutta miksi peevelissä se piti kirjoittaa pienellä jopa pelin sivukanteen.”

House of the Dead 2:ta on tullut pelattua aikoinaan Särkäniemessä ihan aitona arcademuodossa. Se oli todella kova raideräiskintäpeli, mutta kun Survival Horror-peli Resident evil siirretään moiseen muotoon niin jostain kumman syystä molemmista peleistä tykänneet fanit (esim minä) eivät olleet silti kovin innoissaan ideasta, koska eihän Re voi sopia kuoleman talon kaltaiseen moottoriin mitenkään.. Tästä huolimatta tämä peli oli oikeastaan juuri se asia jolloin pääsin kuulemaan ekaa kertaa Nintendon Wii-konsolista.

Sen sijaan että Capcom tyytyy pelkkään perinteiseen rahastukseensa UC on kuitenkin juonellisesti kohtuutärkeä peli sarjalle. Koska jo nelosessa mainittiin Umbrellan romahtaneen niin tämä peli kelaa ensitöikseen useat pelisarjat tärkeät vaihteet aina Zerosta kolmoseen (skipaten kakkosen), jonka jälkeen peli siiryy vielä lopulliseen vaiheeseen tuhoamassa Umbrellan viimeistä labraa venäjällä. Aivan mitä hittoa? Venäjällä? Noh, moiseen annetaan kyllä järkevämpikin selitys mutta sen saa selville paremmin pelaamalla itse peliä. Pääjuonen tapahtumien lisäksi peli kertaa myös siinä sivussa muutamia vaiheita, jotka ovat jo kaivanneet jonkinmoisia selvittelyjä. Kuten, kuinka Wesker selvisi kartanosta ulos, kuinka Ada pakeni Raccoonista jne. Tosin koska pelin kehittely alkoi nelosen jälkeen, mitään kovin maata vavisuttavia ja omaperäisiä ratkaisuja moisiin kysymyksiin on turha odotella.

En tiedä miksi, mutta pelin mekaniikka vaihdettiin ”perinteisestä” nelosen tyylistä suoraan House of the deadin kaltaisista peleistä raideräiskintämuotoon. Tämä tarkoittaa perinteisesti sitä että esim. pistoolissa on loputtomat ammukset ja varovaisen liikkumisen sijaan eteenpäin mennään vain räiskimällä sekopäisesti. Tämä tehtiin kaiketi siksi että se nyt sopisi parhaiten Wiin liiketunnistinkapulaan tai jotain. Itse ampumiseen se ainakin toimii kohtuukätevästi, jopa ilman epämukavaa Wii zapperia. Kevyillä liikkeillä ohjastetaan tähtäintä ja nopeimilla heilahduksilla vaikkapa puukkoa tai aseen latausta. Mikäli yksin ei huvita ammuskella, mukaan voi ottaa myös kaverinkin paukuttelemaan kaksinpelissä.

Pelin varusteisiin heitetään ylimääräistä kamaa enemmän RE-sarjan tyylin sopien erillisiä haulikoita, konepistooleita, raketinheittimiä, yrttejä, kranaatteja ja ensiapusuihkeita jotka käyvät niin ikään lisäelämistä.
Kranaatit käyvät hyvin suuriin vihollisryppäisiin tai muutoin vain suuriin vihollisiin joita ei muutoin jaksaisi pysäytellä headshoteilla. HOTD-sarjasta poiketen liian lähelle sotkevia örmyjä pääsee sohimaan puukolla tarpeen tullen ja hyvillä reflekseillä pelaaja pystyy välttämään myös hyvin vihollisten hyökkäyksiä.

Vaikka kontrollit sinänsä sopivatkin ihan hyvin valopyssypeliin ohjaus tahtoo silti olla hieman turhan jäykkää eikä tähtäin tahdo aina seurata liikkeitä kunnolla. Myös latauksen ravistus ei aina tahdo hätäisimissä tilanteissa reagoida silloin kun pitäisi. Myös tappavien headshottien ampuminen on tehty myöskin melko typerästi koska jopa tuhovoimaisella ”Boom headshot!”-haulikollakin täytyy vihollista tähdätä pilkuntarkkaan aivan otsalohkoon jotta tämä kuolisi kertaosumasta. Yritähän siinä sitten osua mihinkään päähän kun viholliset lappaavat isoissa ryhmissä päin näköä nopeaan tahtiin.

Graafinen puoli ei mielestäni nyt ole aivan sitä niin rumaa mitä Pelitti ”kehui”, mutta jää siitä huolimatta pahasti jälkeen Remakelle ja Guben neloselle. Olisivat nyt voineet vähän enemmän tehoa voineet jyystää irti Wiistä. Kartanoalueen ukkosefektit tosin oltiin hyvin otettu huomioon alkuvaiheen pelissä. Viholliset ovat kaikki tuttuja useimmista reskuista aina Crimson headeistä Tyranteihin, mutta hieman petyin tosin siihen että kaikkien vihollisten ulkoasut ovat niin…pelkistettyjä.
Crimsut näyttävät kaikki melko samoilta yksilöiltä ja niistä puutuu vain ”se jokin” silaus monien muiden vihujen tavoin. Sekä lisäksi minun on pakko haukkua ”Ivaneiden” ulkoasua aivan pakosti lytyyt, sillä ne näyttävät aivan idiooteilta. Valkoisen puvun voin kyllä antaa anteeksi, mutta tuollaiset ylisuuret paskalasit kuin jostain naurettavasta Bakuganista hyi ******** kyllä on Mr.X ulkoasu raiskattu tyystin.

Tosin annan Capcomille ihan mukavasti peukaloa että he ovat ottaneet useita Raccoon cityn alueita huomioon esimerkiksi Outbreak-peleistä kuin myös muistakin osista. Tosin ihmettelen yhä mikseivät Jill ja Carlos vain paenneet rekoilla patoa pitkin hittoon kaupungista Ob-sankarien tavoin.

Äänipuolen laatu on myös pahasti kömmähtänyt todella kehnolle tasolle. Sen lisäksi että repliikit kuullostavat tavallista tönkömmiltä kuin aikaisemmin, koko hahmojen puhelemishetket on asetettu aivan ääliöäisesti. Hahmot puhelevat milloin mitäkin asioita keskenään samoihin aikoihin kun he esim. räiskivät ja räjäyttelevät porukkaa nurin.
Itse en todellakaan saisi paskaakaan selvää mitä kaveri minulle sanoisi jos räiskisin haulikolla kaikenmaailman verinaamoja nurin, eikä kyllä saisi varmasti kaverinikaan mitänä selvää mitä yrittäisin hänelle puhua. Tunnelma tahtoo vain vesittyä totaalisesti, kun porukka heittää kaiken räiskinnän keskellä kaikenmaailman kömpelöä lässytystä tyyliin, ”Hei Bill, tapoitsä ne siviilit vai et? Mun on pakko tietää.” Koko dialogi on on heitetty vielä niinkin vakavalla naamalla, että samalla vaivailla koko hoito voisi kuullostaa vaikka ihan tältä:

PampampampamapamRäiskis.

”Tilulii.”
”Katos puhelin soipi.”
”Jou Krauserihan se täällä!”
”Terveh, Mitäs soittelet?”
”Muista tuua kaupasta myös sitten munia ja maitoa…ainiin ja muista myös keitinrasvaa kun se just loppu multa.”
”joo yritän muistaa ostaa, räiskimpä tästä vielä vähän porukkaa”

Pumpumpumpampam Räiskis…

Vielä huonoina puolina äänipuolen lisäksi on pakko heittää pelin liika vaikeustasojen pomppelihtiminen. Aluksi vaikeustaso on joissain kentissä ja vastuksissa ihan naurettavan helpoilla mutta sitten esimerkiksi Nemesiksen viimeisessä taistelussa koko meno on niinkin helvetillistä että tekisi mieli jo itkeä.
Pomovastushetket ovat kaikenlisäksi jostain syystä aivan järkyttävät tylsiä, kun vastustajat liikkuvat saman ärsyttävän väistelemiskaavan mukaan ja näihin joutuu upottamaan kuorma-autollisen verran ammuksia että nämä saisi tapettua.

Myös koko pelin siirtäminen raideräiskinnän muotoon on ihan typerää ja kaukana tutusta survival horrorista. Toki pelissä on Survivalia yrittää selvitä vihollisten hyökkäyksistä ja Horroria säikähdellä pariin ”böö, tule leikkimään!”-hetkiin mutta varsinaista Survival Horroria tästä ei saa pesäpallomailalla hutkimallakaan.

Vaikka filet ovat tässä pelissä parempia mitä nelosen typerät kirjaset, niiden kerääminen on tuskallisen ärsyttävää .Ei ole kovinkaan selviytymiskauhun tunnelmaa astua huoneisiin josta on pakko räiskiä hulluna kaikki mahdolliset taulut, lamput ja sun muut pikkuesineet seiniltä ja vain siksi että saattaisi löytää taulun takaa yhden hassun kansion. Lisäksi on raivostuttavaa etsiä kentissä aikaisemmin missattuja kansioita siten että myös kaikki aikaisemmin löydetytkin kansiot pitää väkisin etsiä. Monenko ihmisen myös kuvittelette selviävät zombie-invaasiosta jos selviytyjät ammuskelevat kaikki pienetkin valonlähteet hittoon?

Sekä jos jotain olen aina vihannut raideräiskinnöissä, niin ovat ne hetket kun on pakko ampua ilmassa pelaajaa kohti lentäviä ohjuksia. Ei vain siksi että moinen on oikeassa elämässä aivan mahdotonta vaan siksi koska moiset hetket ovat kamalan ärsyttäviä.

Vaikka peli antaakin meille lukuisia selvityksiä muutamiin juonikoukeroihin, jotkin asiat eivät vain yksinkertaisesti sovi alkuperäisen sarjan juonikoukeroiden sekaan eivätkä liiemmin ole näille järin uskollisia. Weskerin pako kartanon itsetuhosta on kerrottu lähinnä vain tyyliin, ”Wesker vaan juoksi ulos. Ampuen siinä sivussa uskottavan määrän erillisia mörköjä”, just joo ja kaikki tuo vain jossain vähän yli kolmessa minuutissa?
Myös RE3:n tapahtumien loppuvaiheiden siirtäminen poliisiasemalle ja Nemesiksen vainoamisen uhat jätettyinä vain kyseisen chapterin viimeiseen kenttään ovat vain melkko heikkoa vääntöä.
Miksipä myös kakkosressan tapahtumia ei voitu tuoda peliin mukaan kun kerran samalla vaivalla päästiin riehumaan kyttälaitoksella? Kuten myös parahin pyhä Veli Ahonen totesi, missä on myös Barry? Koko sympaattista partaheppua ja hänen puuttumista pelin kohtauksista ei edes vaivauduttu kertomaan.

Lisäksi on nyt ihan pakosti myös miinustaa tätä koko uutta hahmoa, Sergei Vladimiriä aivan väkisin. Ensinnäkin koko ulkoasu on kliseiseltä kuullostavan nimensä lisäksi typerän näköinen kuin mikä ja myös hänen käppäilemisensä Zeron ympäristöissä paksussa takissaan ovat vain epäuskottavavaa, vaikka hänen hahmollaan sinänsä annetaan hyvä selitys koko Tyrant-projektiin.

Melko järkyttävänä asiana itseni kohdalta on myös että peli lisää myös itseensä P. Andersonin Re-elokuvien asioita. Tietokone Red Queen ja laserkäytäväkohtaus… Mitä helvettiä? Tämähän tarkoittaa että niissä surkeissa elokuvissa on nyt kerrankin jotakin yhtenäistä peleihin. Pitäisiköhän nyt seota vai alkaa suunnitella sitä pommi-iskua Capcomiin näiden muutamien heppujen kanssa?

On sanomattakin selvää että vaikka Umbrella Chronicles kuuluu RE juonijatkumon sekaan asioita selventävänä osana, se ei vain minun silmissäni vaikuta tekevän sarjalle niin paljoa kunniaa mitä pitäisi. Vaikka peli on heikko Resident evil-sarjan osana, se on minun silmissäni silti parempi kuin mitä Re survivor. Toivottavasti tämä kaikkien hypettämä DC nyt sitten olisi peräti jotain.

3-/5 Pistettä.